Esiintymisjännitys ja sosiaalinen ahdistus – Haastattelussa psykologi Jevgeni Nietosniitty

Sosiaalisissa tilanteissa jännittäminen on monelle arkinen ilmiö, mutta joillekin se kasvaa kynnykseksi, joka rajoittaa elämää merkittävästi. Haastattelimme Shrinkin asiantuntijakumppania, psykologian maisteria ja tutkijaa Jevgeni Nietosniittyä, jolla on yli 10 vuoden kokemus vuorovaikutuksen, itseilmaisun ja itsetunnon teemoista.

Mistä sosiaalisten tilanteiden pelko kumpuaa?

Jevgenin mukaan syitä sosiaaliseen jännitykseen on monia. Merkittävimpiin tekijöihin kuuluu usein kokemus siitä, etteivät omat kyvyt riitä tilanteesta selviämiseen. Taustalla voi olla myös pelkoa yksin jäämisestä, torjutuksi tulemisesta tai ulkopuolisuuden tunteesta.

”Monilla on opittu rooli siitä, ettei osaa tai kelpaa”, Jevgeni selittää. ”Myös aiemmat kokemukset kiusaamisesta tai epävakaassa ympäristössä kasvaminen voivat jättää jälkensä, jolloin ihminen on joutunut olemaan jatkuvasti varuillaan.”

Hän muistuttaa, että jännittäminen on hyvin normaali ilmiö, joka koskettaa useimpia ihmisiä. ”Avun hakemista kannattaa kuitenkin harkita viimeistään siinä vaiheessa, kun jännittäminen on niin intensiivistä ja toistuvaa, että se alkaa merkittävästi rajoittaa elämää ja siitä nauttimista.”

Kolme askelta esiintymisjännityksen lievittämiseen

Esiintymisjännitys on monelle suuri kynnys erityisesti työelämässä. Jevgenin mukaan täysi jännittämättömyys ei ole useimmille realistinen tavoite, mutta jännitystä voi vähentää merkittävästi. Hän listaa kolme keskeistä tapaa:

1. Vahvista osaamistasi harjoittelemalla: On vaikea olla itsevarma asiassa, jota tekee harvoin. Tehokkain tapa vähentää jännitystä on harjoitella esiintymistä riittävän monta kertaa, jolloin osaamisen pohja vahvistuu.

2. Pyydä ulkopuolinen näkökulma: Pelot kasvavat omassa mielessä usein epärealistisiksi. Ulkopuolinen mielipide esimerkiksi terapeutilta tai läheiseltä auttaa näkemään tilanteen ja sen riskit realistisemmassa valossa.

3. Tee kolmen kohdan todellisuustarkistus: Kysy itseltäsi: Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Mikä on parasta, mitä voi tapahtua? Ja mitä todennäköisimmin tapahtuu? Usein oivallus siitä, että asiat sujuvat todennäköisesti ”ihan ok”, on hyvin rauhoittava.

Itsetunnon vaikutus vuorovaikutukseen

Itsetunto on osa minäkonseptiamme – asenteita ja ajatuksia, joita kohdistamme itseemme. Mitä tarkempi minäkonsepti on, sitä paremmin hahmotamme itsemme sekä yksilöinä että osana joukkoa.

”Myönteinen ja vakaa itsetunto tarkoittaa, että asenteet itseä kohtaan ovat pääosin positiivisia ja kestävät myös kritiikkiä ilman, että ihminen kokee joutuvansa uhatuksi”, Jevgeni kuvailee.

Hän painottaa, että sosiaalinen ahdistuneisuus ei vaikuta vain kaverisuhteisiin. Sillä voi olla voimakas kielteinen vaikutus myös työpaikan saamiseen, ammatillisiin verkostoihin ja jopa fyysiseen terveyteen, jos esimerkiksi kuntosalille meno ahdistaa. ”Kyseessä on todellinen ongelma, jota on tärkeää hoitaa mieluummin ajoissa kuin myöhässä.”

Miten selvitä sosiaalisesta ”lukkiutumisesta”?

Monet kokevat sosiaalisissa tilanteissa lukkiutumista, joka johtuu usein hermoston stressireaktiosta tai tilanteen kognitiivisesta vaativuudesta. Ratkaisuna on hermoston rauhoittaminen ja aikalisän ottaminen.

Jevgeni rohkaisee pyytämään tilaa ajatuksilleen: ”Voi ilmaista ääneen, että kaipaisi pienen hetken ajatustensa kokoamiseen. Esimerkiksi sanomalla: ’Hmm, minun pitää ajatella tätä hetken. Saisinko pari minuuttia ajatusteni muotoilemiseen?’”

Tutkijan ote ja etäkohtaaminen

Jevgeni on toiminut terapeuttina pitkään ja aloittanut tutkijanuransa vuonna 2025 keskittyen itsetuntoon ja psykologiseen turvallisuuteen. Akateemisen ja kokemusperäisen osaamisen yhdistäminen näkyy hänen työssään laadukkaana ja tutkittuun tietoon pohjautuvana otteena.

Etävastaanotto soveltuu Jevgenin mukaan erinomaisesti monille sosiaalisesta ahdistuksesta kärsiville, sillä oman kodin turva voi helpottaa vaikeiden asioiden käsittelyä. Hän kuitenkin muistuttaa, että tarpeet ovat yksilöllisiä.

Niille, jotka jännittävät yhteydenottoa terapeuttiin, Jevgenillä on lohduttava viesti: ”Terapeutin näkökulmasta jännittäminen on ihan arkinen juttu, eikä kukaan ajattele siitä mitään kielteistä. Terapian aloittaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa loppuelämää.”