Kuka minä olen suorittamisen takana? Haastattelussa lyhytterapeutti Henrietta Karjalainen

Monen nuoren aikuisen ja ruuhkavuosia elävän arkea värittää nykyään kova tahti, jatkuvat muutokset ja sisäinen ääni, joka kuiskuttaa riittämättömyyttä. Milloin terve kunnianhimo muuttuu kuluttavaksi itsekriittisyydeksi, ja miten matalan kynnyksen apu voi kääntää suunnan ennen kuin uupumus kroonistuu? Haastattelimme Shrinkin asiantuntijakumppania, ratkaisukeskeistä lyhytterapeuttia Henrietta Karjalaista, joka kohtaa työssään päivittäin näitä nykyajan ilmiöitä aktiivisella, valoisalla ja lämminhenkisellä otteellaan.

Identiteetti hukassa suorittamisen jaloissa?

Henrietan vastaanotolla käy erityisesti kaksi kohderyhmää, joiden elämäntilanteet ovat alttiita jaksamishaasteille: nuoret aikuiset ja ruuhkavuosien keskellä kamppailevat.

"Nuorilla aikuisilla tapahtuu usein valtavasti isoja muutoksia samanaikaisesti tai peräjälkeen. On opiskelua, työnhakua, urapolun käynnistämistä, oman suunnan etsimistä sekä uusia ihmissuhteita tai perheen perustamista. Tämä kova tahti ja suorituspaineet luovat herkästi jaksamishaasteita", Henrietta kuvailee. "Yhtä lailla riittämättömyyttä voi luoda se, jos asiat etenevätkin hitaammin kuin oli kuvitellut – silloinkin, vaikka mitään todellista kiirettä tai syytä itsekriittisyyteen ei olisi."

Ruuhkavuosia elävät puolestaan kantavat arjen kokonaiskuormituksen taakkaa. Moni kokee hukanneensa itsensä velvollisuujen jalkoihin. "Tämä tuntuu vahvasti oman identiteetin tasolla. Ihminen saattaa miettiä, kuka oikein olen ja mitä muuta minussa voisi olla kuin tunnollinen, väsynyt suorittaja. Ruuhkavuosissa moni haluaakin pysähtyä miettimään, mikä on kohtuullisen riittävää ja missä uskaltaisi vähän höllentää."

Kun terve kunnianhimo muuttuu haitalliseksi

Mistä sitten tietää, milloin eteenpäin piiskaava voima muuttuu kuluttavaksi taakaksi? Henrietan mukaan terveen kunnianhimon ja haitallisen itsekriittisyyden raja on usein häilyvä.

"Meistä moni nauttii mielekkäiden asioiden eteen ponnistelusta ja kokee iloa onnistumisista. Itsekritiikki ottaa vallan silloin, kun pienet onnistumiset eivät enää tuota mielihyvää, vaan ihminen vaatii itseltään aina vain enemmän ja isompia saavutuksia. Ennen uusia tavoitteita olisi tärkeää kyetä olemaan tyytyväinen siitä, mitä on jo saanut aikaan. Toisaalta se voi näyttäytyä myös niin, ettei ihminen edes uskalla yrittää mitään uutta, koska pelkää epäonnistumista lähtökohtaisesti."

Vastaanotolla teemaa tutkitaan yksinkertaisesta näkökulmasta: tuottaako tekeminen riittävästi hyvää mieltä vai lähinnä kuormitusta? Jos suorittamisen taakka painaa, opetellaan itsekriittisyyden vähentämistä käytännössä.

Kun uupunut tai yliviritetty asiakas saapuu Henrietan luo, terapeutin rooli on sopeutua tilanteeseen. "Jos asiakas käy ylikierroksilla, luon rauhallista ja tasoittavaa ilmapiiriä, jotta hän kokee kierrostensa laskevan. Jos taas kyseessä on pitkään jatkunut lamaannus ja väsymys, pyrin hienovaraisesti aktivoimaan asiakkaan omaa toimijuutta ja toiveikkuutta valoisuuteni avulla. Terapeutin työ on oman energian sovittamista asiakkaan tilanteeseen ja sen ohjaamista sinne, minne asiakas itse haluaa päästä – halutaanko rauhoittaa kaaosta vai aktivoida toimintakykyä."

Lyhytterapia vai pitkä psykoterapia?

Moni apua pohtiva miettii, millaiseen osoitteeseen omien huolten kanssa pitäisi suunnata. Henrietta määrittelee eron selkeästi:

"Psykoterapia on paras paikka työstää kroonistuneita ja haasteellisia mielenterveyden pulmia. Se vaatii usein virallisen diagnoosin, pitkää sitoutumista ja jopa vuosia kestävää prosessia, joka tuottaa pitkäjänteisellä otteella erinomaisia tuloksia. Lyhytterapia taas on matalan kynnyksen tukea (tavallisesti 1–20 käyntikertaa), jossa on ohjauksellinen ja valmentava ote. Se sopii mielen hyvinvoinnin kohentamiseen ja kuormituksen vähentämiseen silloin, kun elämä tuntuu olevan jumissa tai ajatukset kaipaavat jäsentelyä."

Lyhytterapiaan ei tarvita lähetettä tai diagnoosia, ja se on tehokas keino elämänmuutosten tukena, jaksoittaisen uupumuksen ja ahdistuksen hoidossa sekä ihmissuhdekysymyksissä. "Kun nopeasti tarvitsee apua itsetutkiskeluun, lyhytterapia on usein helpoin, pikaisin ja kustannustehokkain apu."

Henrietta painottaa, ettei asiakkaan tarvitse itse tietää, onko lyhytterapia hänelle riittävää. "Osaavan ja eettisen terapeutin ohjauksessa asiakas on aina turvassa. Jos huomaamme, että asiakas hyötyisi enemmän psykoterapiasta tai psykiatrisesta hoidosta, ohjaan hänet terveydenhuollon pariin. Aina voi tulla aluksi tutustumiskäynnille selvitelläkseen tilannetta yhdessä."

Turvallinen kohtaaminen ruudun välityksellä

Henrietta tarjoaa uusille asiakkaille maksuttoman 20 minuutin tutustumistapaamisen etänä. Hän pitää tätä ensiaskelta äärimmäisen tärkeänä. "Sen aikana asiakas pääsee tutustumaan minuun ja minä kuulen hänen tilanteestaan vapaamuotoisesti. Lyhyt 20-minuuttinen vähentää asiakkaan paineita, sillä ensitapaaminen saattaa jännittää, eikä silloin tarvitse vielä suorittaa täyttä 45 minuutin terapiakertaa."

Vaikka identiteetin ja ihmissuhteiden solmut ovat herkkiä, aito yhteys syntyy myös ruudun välityksellä. "Vahvuuteni on pysyä läsnäolevana ja kohtaavana minkä tahansa aihepiirin äärellä. En pelkää mitään aihetta. Asiakas saa kokemuksen siitä, että hänet hyväksytään, eikä häntä tuomita tai vähätellä. Annan tilaa ja aikaa, mutta otan tarvittaessa myös aktiivisemman roolin, jos asiakas sitä toivoo. Muistan myös aina tuoda näkyväksi sen, miten ylpeä olen asiakkaan rohkeudesta käsitellä vaikeita asioita."

Lopuksi Henrietta haluaa lähettää terveisiä kaikille, jotka vielä epäröivät ajan varaamista:

"Aivan liian moni sinnittelee liian pitkään yksikseen. Se, että jo pohtii terapian tarvetta, on selvä signaali siitä, että tutustumaisaika kannattaa varata. Terapiaa saa jännittää, se on täysin normaalia. Tärkeintä on muistaa, että onnistuneessa terapiassa työskentelystä tehdään persoonallisesti asiakkaan näköistä. Kenenkään ei tarvitse pyrkiä miellyttämään minua terapeuttina millään tavoin. Parhaimmillaan terapia onkin turvallinen paikka harjoitella omien mielipiteiden ilmaisua ja treenata omaa itseluottamusta."